Juoksijan vaivat osa 1 – akillesjännekipu, akillestendinopatia

Elämme taas niitä aikoja vuodesta, kun juoksukengät on kaivettu naftaliinista ja lenkkipolut täyttyvät hiihtäjien sijasta juoksijoista. Lisäksi vallitseva tilanne on saanut aikaan sen, että yhä useampi meistä liikkuu ulkona. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokavuotiset alaraajoihin liittyvät rasitusvaivat nostavat päätään, näistä yhtenä yleisimpänä akillesjännekipu. Tässä blogikirjoituksessa tutustutaankin, juoksijoita usein vaivaavaan kiputilaan, eli akillesjänteen rasitusperäiseen kipuun.

Mikä on akillestendinopatia?

Tendinopatialla, josta olen aiemmissa blogipostauksissani kirjoittanut, viitataan jänneperäiseen kipuun, johon usein liittyy toimintakyvyn alenemista sekä harjoitustoleranssin laskua. Akillestendinopatialla taas tarkoitetaan nimensä mukaisesti akillesjänteen alueelle kohdistuvaa jännekipu. Akillesjännekipu ilmenee usein esim. juostessa tai kävellessä.

Kuinka yleistä on akillesjännekipu?

Akillestendinopatia on yleinen urheilijoiden keskuudessa, vaikka liikuntaa harrastamattomatkin siitä kärsivät. Joidenkin arvioiden mukaan 6,2-9,5 % urheilevista ihmisistä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä akillestendinopatiasta (1), eliittijuoksijoiden keskuudessa kyseisen vaivan ajatellaan olevan vielä selkeästi yleisempi (2).

Vaikka akillesjänne on ihmiskehon suurin ja vahvin jänne, on se silti altis vammoille. Akillestendinopatia onkin yleisin alaraajaan kohdistuva tendinopatia (3). Akillesjännekipu näyttäisi olevan rasitukseen liittyvä vaiva, jonka taustalla on usein äkillinen kuormituksen kasvu. Taustalla saattaa olla esim. liian nopeasti nostetut juoksumäärät.

Miten akillestendinopatia ilmenee?

Akillesjännekipu ilmenee tyypillisesti nousujohteisena kipuna sekä toimintakyvyn laskuna. Monesti alkuvaiheissa kipua tulee harjoitteen, kuten juoksulenkin, alussa, jonka jälkeen kivut hälvenevät jänteen “lämmetessä”, mutta palaavat taas harjoitteen loppua kohti tai sen jälkeen. Tilan edetessä kivusta saattaa tulla jatkuvampaa, vaikeuttaen jokapäiväisiä aktiviteetteja ja estäen pahimmassa tapauksessa juoksun kokonaan. Tällaisille jänneperäisille vaivoille on myös tyypillistä, että jänne saattaa tuntua aamuisin jäykältä ja kipeältä. Myös turvotusta voi esiintyä akillesjänteessä.

Akillesjännekipu paikallistuu usein suhteellisen pienelle alueelle, muutaman sentin ylöspäin akillesjänteen kiinnityskohdasta kantaluussa. Kyseinen vaiva voi kuitenkin tulla myös akillesjänteen kiinnityskohtaan. Akillestendinopatian hoidon kannalta on tärkeää erottaa, onko kyseessä keski- vai kiinnitysosan ongelma, sillä näiden hoito eroaa toisistaan (2).

Akillesjännekipu – mikä vaikuttaa sen syntyyn?

Yleisellä tasolla tendinopatian riskitekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Sisäisiä riskitekijöitä tendinopatian kehittymiselle ovat mm. korkeampi ikä, geneettiset tekijät, ylipaino sekä erilaiset krooniset sairaudet kuten diabetes. Ulkoisilla riskitekijöillä tarkoitetaan henkilön ulkopuolisia ja/tai ympäristöön liittyviä tekijöitä, joihin usein on myös helpoin vaikuttaa (3).

Jo mainittu kuormitustason nousu näyttäisi olevan isossa roolissa tendinopatioiden syntymiselle (3, 5) – jänteelle tulee siis tällöin liikaa kuormitusta liian nopeasti, eikä se ehdi adaptoitumaan uuteen rasitukseen. Sen takia juoksun harrastajien olisikin tärkeää nostaa juoksumääriä hillitysti ja tasaisesti.

Akillestjännekipu näyttäisi olevan yhteys pohjelihasten madaltuneeseen voimantuottoon. Pohjelihasten heikkoutta akillestendinopatian yhteydessä esiintyy molemmissa alaraajoissa. Pohkeiden voimantuotosta vastaavat pääasiassa kaksi akillesjänteeseen kiinnittyvää lihasta: päällimmäinen kaksoiskantalihas, sekä tämän alapuolella sijaitseva leveä kantalihas.

Huomionarvoista on, että merkittävämpää voimanpuutosta on havaittavissa leveässä kantalihaksessa kuin kaksoiskantalihaksessa, kun akillestendinopatiasta kärsiviä verrataan terveisiin verrokkeihin (4). Vaikka emme voikaan tietää onko pohjelihasten heikentynyt voimantuotto alunperin aiheuttanut kiputilan, vai onko se seurausta siitä, on se jotain minkä voimme ottaa huomioon kuntoutusta suunnitellessa.

Akillestendinopatian hoito

Ymmärrys tendinopatian patofysiologiasta on johtanut siihen, että tänä päivänä akillestendinopatian kuntoutus perustuu aktiiviseen, nousujohteiseen harjoitusterapiaan (3, 4, 5, 6). Sen kuntoutukseen kuuluu myös oleellisena osana asiakkaan neuvonta vaivan suhteen sekä kuormanhallinta (3). Näin ollen onkin tärkeää, että terapeutilla on kattava ymmärrys ko. kiputilan mekanismeista sekä siihen liittyvistä yksityiskohdista.

Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan ennusteesta akillestendinopatiasta kuntoutumisen suhteen, mutta eräässä vuoden 2000 tutkimuksessa jopa 84 % osallistujista oli kahdeksan vuoden seurannassa täysin kivuttomia, tai he kokivat vain vähäistä kipua kovan harjoittelun yhteydessä. Lähes puolet osallistujista alkoi kuitenkin seurannan aikana kärsimään oireista alunperin kivuttomassa akillesjänteessä (7).

Yhteenveto

Akillesjännekipu on yleistä varsinkin paljon liikkuvien keskuudessa. Usein sen taustalla on liian nopeasti noussut kuormitus, joka ylittää jänteen sen hetkisen kapasiteetin kestää rasitusta. Vaikka vaiva voi pahimmillaan häiritä arkea pahastikin, on se usein hoidettavissa järkevällä ja hyvin toteutetulla terapialla.

Osteopaattina työskentelen myös alaraajavaivojen kanssa paljon. Jos akillesjännekipu häiritsee etkä saa sitä omin konstein hallintaan, niin ota yhteyttä ja tehdään akillesjänteestäsi taas oireeton! Lisää tietoa akillesjännekivusta ja sen riskitekijöistä voit lukea tästä mainiosta paperista. Kiitos kun luit tämän blogitekstin.

Lähteet

1. Murphy et al. 2018. Rate of improvement of pain and function in mid-portion Achilles tendinopathy with loading protocols: a systematic review and longitudinal meta-analysis. Sports Medicine.

2. Vlist et al. 2018. Clinical risk factors for Achilles tendinopathy: a systematic review. British Journal of Sports Medicine.

3. Cardoso et al. 2019. Current trends in tendinopathy management. Best Practice and Research Clinical Rheumatology.

4. O`Neill et al. 2019. Plantarflexor strength and endurance deficits associated with mid-portion Achilles tendinopathy: the role of soleus. Physical Therapy in Sport.

5. Millar et al. 2021. Tendinopathy. Nature Reviews Disease Primers.

6. Wilson et al. 2018. Exercise, orthoses and splinting for treating Achilles tendinopathy: a systematic review with meta-analysis. British Journal of Sports Medicine.

7. Paavola et al. 2000. Long-term prognosis of patients with Achilles tendinopathy. The American Journal of Sports Medicine.